Kisat joissa maisteltiin hiekkaa..

Eikai jännitä... :D

Lauantaina 1.8. oltiin hyppäämässä Tampere Summer Challengessa. Hypättiin ne 1-tason luokat eli 70 ja 80cm. Kisat oli siis muuten 2-tasoa. Aamulla oli vähän haastavaa herätä, kun oli tottunut lomarytmiin... Herätys oli 6.15. Tallilla oltiin joskus 10 yli 7. Onneksi Topi oli sisällä kun oli aamu, koska muuten se olisi ollut varmasti aika kurainen. Herra nimittäin tykkää piehtaroinnista.

Kisapaikalla käytiin heti ilmottautumassa ja kävelemässä 70cm rata. Luokissa oli siis eri radat. Rata tuntui suht helpolta, eikä siinä ollut edes meidän vihollista, sarjaa. Mentiin sitten varustamaan hepat ja verkkaamaan.

Verkassa Topi muuttu oriksi :D Meidän mukana on aina yks tamma joka tulee samoihin kisoihin ja tottakai sille piti huutaa ja vinkua. Oli varmasti huvittavan kuulosta :D Ravailin ja laukkailin vaan ja yritin saada avut läpi. Verkkahypyt onnistu ihan hyvin. Vaihdettiin suuntaa ja sama toiseensuuntaan.

80cm ©Marika Hukari

Rata alkoi ihan hyvin, sain laukan oikeaksi ykkösen ja kakkosen välissä yms. Kolmoselta neloselle linja oli ihan ok, mutta neloselta pudotus. Topi ei kai jaksanut nostaa jalkoja tai jotain, koska hyppy ei kyllä tuntunut mitenkään huonolle. Vitosta kohti Topi laukkasi selvästi reippaammin ja voimakkammin. Vitosen ja kutosen väliin tuli 5 askelta, vaikka olin suunnitellut meneväni kuudella, mutta laukka oli reippaampaa ja väli meni ihan hyvin. Viimeiselle esteelle lähdettiin vähän kaukaa enkä ollut 100% mukana, mutta selvittiin siitä :D Taputukset pojalle hyvästä suorituksesta♥

Radan jälkeen kävelin hetken ja sen jälkeen annettiin ponit taustajoukoille talutettaviksi. Mentiin käveleen 80cm:n rata. Rata alkoi samalla lailla, mutta 2 esteen jälkeen rata oli muuttunut. Se oli kuitenkin suht simppeli, mutta tälläkertaa siellä oli myös sarja...

80cm verkka oli ihan ok. Topi ei enää huutanutkaan lähes ollenkaan. Verkkahypyillä vihdoinkin tajusin myötäämisen idean kunnolla! Harmivaan, että se ei ehkä kovin hyvin näkynyt vielä siellä radalla, koska siinä on kuitenkin sen verran jännitystä. Hypyt kuitenkin onnistui ihan hyvin, pari huonompaa paikkaa vaan.

80cm © Marika Hukari

Kasikympin rata alkoi ihan hyvin myös, mutta ykköseltä Topi oli kääntymässä heti kakkoselle, joten jouduin johtamaan toiseen suuntaan jolloin laukka vaihtui vääräksi. Kakkosella topi oli aika vahva ja siitä tuli puomi. Kolmoselta nelosellekkin kaarre meni väärää laukkaa ja Topi otti ennen nelosta miniaskeleen.. Sitten mentiinkin ristilaukkaa kohti sarjaa ja en pystynyt istumaan laukassa kunnolla.. Topi myös painoi ohjalle senverran, että en olisi ravin kautta saanut vaihdettua. Sarjalle vähän kaukaa ja keikuin ihan ihmeellisesti taas kyydissä. Selvittiin siitä kuitenkin kunnialla. Viimenen linja oli ehkä koko radan paras kohta. Mutta linjan jälkeen...oltiin hiekassa.

En todellakaan tiedä mitä tapahtui... Topi ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä radan jälkeen, mutta jotenkin siltä vain petti jalat alta. Sukelsin siitä sitten hiekkaan käsilleni/naamalleni. Sattui vähän alavatsaan ja oikean käden nimettömään. Vatsan kipu loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Sormeen särki vielä sen jälkeenkin melkein koko loppupäivän. Topi meni täysin niskoilleen, mutta sille ei silti käynyt mitään♥ Suitsetkin lähti päästä siinä rytäkässä. Kaatuminen tapahtui siis maalilinjan jälkeen, mutta se ei paljoa lohduttanut. Se oli kyllä ihan hirveä tilanne! Menin sitten sen jälkeen vähänajanpäästä vielä selkään, ettei tule mitään kammoa.Voi olla, että en uskalla hypätä taas vähään aikaan isoja/ratsastaa kaarteita reippaammin... Ärsyttää tässävaiheessa, kun ollaan just päästy kisaamisen makuun. No, sellaista sattuu...kai

80cm © Marika Hukari

Ja asia mitä en ole teille kertonut.. Kaaduttiin Viljankin kanssa. Sen takia tämä on vielä erityisen kamalaa. Sanoin jo kasikympin radankävelyssä, että en uskalla ratsastaa kaarteita, koska pelkään kaatumista. Ja mitä kävi vikan esteen jälkeen... No, kuitenkin, olin Viljan kanssa maastossa ja oltiin kävelty koko matka. Nostin ravin ja oltiin ravattu vähän kunnes Vilja kompastuu ja kaatuu.. (Se oli kuitenkin aika normaalia, koska vanha hevonen, joka kompastelee paljon) Mun jalka jäi vissiin Viljan kaulan alle, mutta ei onneksi koko hevosen! Jouduttiin sitten kävelemään sieltä keskeltä metsää, koska ei ollut puhelinta. Pitäkää ihmiset puhelin mukana!! Vilja ei päästänyt mua takaisin selkään, mutta kävely ei haitannut, koska ei kuitenkaan ollut mikään paikka tosi kipeä. Kummallekkaan ei siis onneksi käynyt mitään silloinkaan! Vaarallista tämä ratsastus!!

Nyt mä oon tämän viikon kesätöissä ja ensviikolla alkaa koulu, eikä!! Pitää nauttia tästä viimeisestä lomaviikosta ja mikäs sen parempaa siihen kuin ratsastus. Meillä on Topi koko loppuviikon, koska toinen omistaja on ulkomailla. Saan ehkä jotain sileälläratsastus postausta tehtyä, jos joku tulisi kuvaamaan, saa nähdä ;)

Enspostaukseen!♥